Nikos Kazantzakis

Nikos Kazantzakis – kirjallisuuden nero vai kirkon kauhu?

Suomalaisille Kreetan Iraklionissa syntynyt Nikos Kazantzakis (1883 – 1957) tuli tutuksi kirjastaan Kerro minulle, Zorbas (vuodelta 1946) ja sen elokuvaversiosta vuodelta 1964. Kazantzakis osasi käyttää kynäänsä tuotteliaasti, ja sen kautta filosofoiva kirjailija onnistui ikuistamaan niin runoutta, teatterikappaleita, kaunokirjallisuutta kuin harvempien pohjoismaalaisten tuntemaa lastenkirjallisuutta, matkakertomuksia ja eriaiheisia esseitä. Lisäksi hän käänsi kreikaksi mm. Nitzen, Danten ja Goethen teoksia.

Suomeksi Kazantzakiksen teoksista on ilmestynyt vain Askeesi, Ikuinen Vaellus, Kerro minulle, Zorbas, Pyhä köyhyys, Tilinteko El Grecolle, Vapaus tai Kuolema, Veljesviha ja Viimeinen kiusaus.

Kerro minulle, Zorbas -kirjassa kerrotaan Alexis Zorbaksesta, joka nautintoihin uppoutuneena ja kaikkiin aisteihinsa turvautuen on vakuuttunut löytäneensä elämän tarkoituksen. Toisena päähahmona on Zorbaksen vastaluonne, joka itsensä kieltämisen ja kirjojen syvyyksiin uppoutumalla luulee saavuttaneensa oman Nirvanansa. Kyseinen kirja on useiden muiden teosten tavoin Kazantzakiksen elämää ja persoonaa tuntevalle epäsuora viittaus kirjailijan omalle elämän merkityksen etsinnälle.

Kazantzakiksen kirjojen keskeisiä piirteitä olivat useimmiten kreetalainen sitkeys ja nationalismi sekä ihmisen henkinen taistelu toivon ja epätoivon maailmassa. Myös uskonnolliset elementit näyttelivät tärkeää roolia, sillä hän tutkiskeli niin metafysiikan kuin uskon maailmaa.

Kazantzakiksen suhde ortodoksiseen kirkkoon ja jumala-käsitteeseen nostatti kirkonisien niskakarvat pystyyn useitakin kertoja. Hän esitti useissa kirjoissaan suoria tai piileviä kannanottoja, jotka eivät olleet uskonnollisesti suotavia. Esimerkiksi teoksessaan Tilinteko El Grecolle, hän kirjoittaa:

”Totuus on se, että kaikki ihmiset olemme yhtä ja että kaikki yhdessä luomme jumalan, ja että jumala ei ole ihmisen esi-isä vaan jälkeläinen.”

Myös koko kirja Viimeinen kiusaus (1951) oli kirkon piireille aivan liikaa. Kirjailija lähes erotettiin kirkosta jumalanpilkkaajana ja kirkko pyysi kirjan lisäämistä kiellettyjen listalle. Myös katolinen kirkko teki samoin. Niihin Kazantzakis vastasi lauseella: ”Sinun tuomioistuimeesi, oi Herra, teen valitukseni.” Kirkko kielsikin Kazantzakiksen hautaamisen vuonna 1957 siunatulle hautausmaalle, ja kirjailijan hauta sijaitsee Iraklionin venetsialaislinnakkeen juurella. Tuhannet turistit käyvät vuosittain laskemassa kukkia haudalle, jossa lukee ”En toivo mitään, en pelkää mitään: olen vapaa.”

Viimeinen kiusaus toimi myöhemmin pohjana Martin Scorsesen kohutulle elokuvalle Kristuksen viimeinen kiusaus vuodelta 1988. Scorsese koki Kazantzakiksen kohtalon, sillä useat elokuvateatterit kieltäytyivät esittämästä elokuvaa.

Siinä missä kirkko siis halusi ristiinnaulita Kazantzakiksen, muu maailma oli hänen kynänsä jäljestä hurmioissaan. Hänet nimettiin kolmesta ehdokkaaksi Nobelin Kirjallisuuspalkinnolle ja myös hänet palkittiin Ranskassa vuoden parhaasta kirjasta.

4 thoughts to “Nikos Kazantzakis”

  1. Kiitti lyhyestä ja ytimekkäästä Kazantzakiksen elämänkerrasta, jonka ansiosta pääsin tutustumaan Kerro minulle, Zorbaksen kirjoittajaan ihmisenä. En ole tuon jo mainitun kirjan lisäksi lukenut kuin Veljesvihan, mutta kummatkin olivat mielstäni mestarillisia. Todella päättäväinen ja peloton mies vaikuttaa olleen.

  2. Kazantzakis sai eläessään aikaan kovaa kohua etenkin uskonnollisessa Kreikassa, mutta tarkkaan hänen mietelauseitaan lukiessa moni voi huomata oman arvomaailmasa olevan koetuksella. Onneksi mies kuitenkin kuolemansa jälkeen on saanut kotimaassaankin ansaitsemaansa arvostusta, noista uskonnollisista ajatuksista ja ilmauksista huolimatta. Hän onkin Kreikan tunnetuimpia kirjailijoita ja persoonia kautta maailman.

    1. Elämä tuntuu turvalliselta kun maailmassa on Kazantzakiksen sekä muiden älykkäiden klassikoiden veroisia kirjailijoita ja ajattelijoita. Ilman heitä maailma olisi ahdistava paikka asua.

  3. Nikos Kazantzakis on kirjoittanut myös loistavia aforismeja. Naisena on jäänyt mieleen esimerkiksi seuraava: ”Päivä on työntekoa. Päivä on mies. Yö on juhlimista varten. Yö on nainen. Ei niitä saa sekoittaa keskenään.” Hän on mietiskellyt myös maailmanmenoa, tulevaisuudennäkymiä, ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä. Suosittelen lukemaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *