Spinalongan saari

Spinalongan saari

Kreetan itäisimmällä nurkalla sijaitsee pitkän historian omaava Spinalongan saari, jota toisinaan kutsutaan myös Kalydoniksi. Pääasiassa kallioinen saari tunnetaan tänään turistien keskuudessa entisenä spitaalisten siirtokuntana. Idyllisen kauniilla Eloundan lahdella lepäävä saari on muinoin luultavimmin ollut alle 200 metrin etäisyydellä olevan Kolokythan, eli ”kurpitsan”, niemimaan yhteydessä, ja venetsialaiset lienevät olleet vastuussa Spinalongan erottamisesta saareksi. He myös rakensivat saarelle mahtavan linnoituksen, jonka raunioilla käynti kuuluu jokaisen lähialueella lomailevan ohjelmaan.

Vaikka Spinalonga siis tunnetaan leprasiirtolasta, on se historiansa aikana nähnyt kamarallaan myös turkkilaisia valloittajia ja pakolaisia, sinne ottomaaneja paenneita kreetalaisia ja ahkeria venetsialaisia, joiden kätten jäljet ovat tänäänkin esillä. Venetsialaislinnake on peräisin vuodelta 1579, ja se onnistui 35 tykillään pitämään itseään havitelleet ottomaanit kaukana, ainakin vuoteen 1714 saakka. Venetsialaisille Spinalongan matala merialue oli arvokas erityisesti sen suolaesiintymien vuoksi. Suola oli kallista kauppatavaraa, takasihan se ruoalle sekä makua että etenkin säilyvyyttä aikakautena, jolloin jääkaappia ei vielä ollut keksitty.

Kreikkalaiset keksivät Spinalongalle uudenlaista käyttöä 1900-luvun alussa, jolloin he etsivät leprapotilaille sopivaa siirtolapaikkaa. Saari oli juuri sopivasti syrjässä paikallisesta väestöstä, joten sinne perustettiin pieni kylä puutarhoineen, verstaineen, tavernoineen ja myymälöineen. Luonnollisesti kylässä oli myös oma kirkkonsa, jotta saarella kuolleet leprapotilaat voitiin siunata, avioparit vihkiä ja syntyneet lapset kastaa. Kylään tuotiin niin Kreetalta kuin koko Kreikan alueelta noin 400 lepraa sairastavaa. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Spinalongalle rakennettiin jopa oma sairaala.

Saarelle saapuvat potilaat kulkivat kaikki saman kulkureitin kautta, jota kutsuttiin ”Danten portiksi”, koska kukaan ei ollut palannut kertomaan, mitä sen kautta kulkeneille tapahtuu.

Useimmista muista lepra-alueista poiketen, Spinalongan asukkaat saivat erityistä raha-avustusta, asuivat taloissa – eivät luolissa – ja saivat tarpeen vaatiessa siis myös sairaalahoitoa. Olot olivat tietenkin jokseenkin karut, etenkin alkuvuosina, mutta saarella elettiin, iloittiin ja vuodatettiin kyyneleitä samaan tapaan kuin muualla Kreetalla. Spinalongan siirtola toimi vuoteen 1957, ollen yksi Euroopan viimeisistä leprasiirtoloista. Spinalongan viimeinen virallinen asukki oli spitaalisten mielenrauhasta huolehtinut pappi, joka poistui saarelta vasta vuonna 1962.

Spinalongalle pääsee helposti veneellä joko Eloundasta tai Agios Nikolaoksesta, ja se onkin suosittu mukulakivirantansa ja matalan vetensä ansiosta. Spinalonga on ikuistettu useisiin elokuviin, TV-sarjoihin ja jopa kirjoihin, ja tunnetaan siten joka puolella maailmaa.

2 kommenttia


  1. // Vastaa

    Olin matkalla Agios Nikolaoksessa ja tietysti tuli vierailtua myös aivan vieressä olevalla Spinalongan saarella. Jollen sen historiasta olisi tiennyt, se olisi tehnyt varmaan viehättävän vaikutuksen, onhan saarelta huikeat näkymät merelle. Olin kuitenkin lukenut ennen matkaa saaren historiaan liittyvästä leprasiirtolasta tuolta http://kreikkaan.net sivustolta, ja siirtolan alueen vanhoissa ränsistyneissä rakennuksissa vaeltaessa tuli aika surullinen olo.Sitä melkein odotti kohtaavansa jonkun spitaalisen haamun.


    1. // Vastaa

      Samoissa tunnelmissa viime kesänä
      Moni odottaa ko. Saaresta kertovan tv-ohjelman uusimista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.